Kurssin sisältö
Hydronefroosi ja rakkoretentio
Tietoa oppitunnista

Munuaiset ja virtsarakko ovat helposti kuvannettavissa ultraäänilaitteistolla. Sen sijaan virtsanjohtimet näkyvät heikosti. Muun muassa anurian tai hematurian nopea kehittyminen edellyttää virtsateiden ripeää arvioimista kaikukuvantamalla. Päivystävän lääkärin kannalta oleellista on pystyä poissulkemaan hydronefroosi ja rakkoretentio. Sattumalöydöksenä havaittaviin poikkeaviin massoihin rakossa tai munuaisissa on luonnollisesti myös reagoitava. Mahdollisten löydösten pohjalta arvioidaan muiden tutkimusten tarvetta (Lumb & Karakitsos 2015). Kaikukuvantamalla voidaan arvioida myös katetrisaation tarvetta. Suprapubisen katetrin asettaminen onnistuu ultraääniohjattuna turvallisesti ja tarkasti, ja tämä toimenpide on kuvattu ultraääniohjattujen toimenpiteiden opetusmateriaaleissa (Noble & Nelson 2011). 

 

Virtsakivitauti on yleisimpiä virtsateiden sairauksia, ja sen elinaikainen ilmaantuvuus länsimaisessa väestössä on noin 5 – 15 %. Oireisiin kuuluu tyypillisesti kova koliikkimainen kipu, joka säteilee kylkikaaresta vinosti alavatsalle, nivustaipeeseen ja sukuelimiin. Virtsateiden kivien osoittamisessa spiraali-TT-tutkimus on kuitenkin selvästi kaikukuvantamista tarkempi, ja sitä käytetään yhä enemmän erikoissairaanhoidossa. Akuutissa virtsakivitautikohtauksessa kaikukuvantamalla voidaan kuitenkin arvioida hydronefroosin kehittymistä. Jos hydronefroosia ei ole ja kreatiniiniarvo on normaali, voidaan tilannetta seurata ja hoitaa konservatiivisesti perusterveydenhuollossa (Teichman 2004, Laurila 2017).