Kurssin sisältö
Hydronefroosi ja rakkoretentio
Tietoa oppitunnista

Munuaisia kuvannettaessa potilas makaa selällään. Oikean munuaisen löytämiseksi anturi asetetaan keskiaksillaarilinjaan alimman kylkiluun alapuolelle. Anturin suuntamerkin tulee osoittaa kohti potilaan päätä. Anturia liikutetaan hitaasti kohti suoliluun harjaa, kunnes oikea munuainen löydetään. Anturia täytyy hieman kiertää, jotta munuainen kuvantuu kokonaisuudessaan pitkittäissuunnassa. Yleensä tämä onnistuu kiertämällä suuntamerkkiä 10 – 20 astetta sagittaalilinjasta posterioriseen suuntaan (kuva 1A). Oleellista on myös kallistaa ja liikuttaa anturia varovasti, jotta munuaiskudos tulee kuvannettua kokonaisuudessaan. Kun pitkittäisnäkymä on tarkistettu, anturia käännetään 90 astetta poikittaiskuvan saamiseksi. Jälleen munuainen pyritään kuvantamaan kokonaisuudessaan liikuttamalla anturia munuaisen yläosasta alaspäin (Noble & Nelson 2011). 

Kuva 1. Anturin oikea paikka mallipotilaan vartalolla, kun kuvannetaan A) oikeaa, B) vasenta munuaista ja C) virtsarakkoa. Huomaa anturin lievä kierto posteriorisuuntaan kuvissa A ja B munuaisen täyden poikittaiskuvan saamiseksi. 

 

Vasen munuainen kuvannetaan samalla periaatteella (kuva 1B). Se sijaitsee hieman superiorisemmin ja posteriorisemmin kuin oikea munuainen. Sijaintinsa takia kylkiluiden jättämät kaikukatveet voivat häiritä vasemman munuaisen kuvantamista. Tilannetta voi helpottaa pyytämällä potilasta vetämään keuhkot täyteen ilmaa, jolloin pallea, perna ja munuainen laskeutuvat hieman alemmas (Noble & Nelson 2011). 

 

Munuaisen kaikukuvaa tarkastellessa munuaista ympäröivä sidekudoskotelo, Gerotan faskia, näkyy usein ohuena kirkkaana juosteena munuaisen ympärillä. Munuaisen kuorikerros näkyy melko homogeenisena ja yleensä hieman ympäröivää kudosta (maksaa oikealla tai pernaa vasemmalla) niukkakaikuisempana eli tummempana. Munuaispyramidit muodostavat munuaisen ydinkerroksen ja näkyvät selvästi niukkakaikuisempina kuin ympäröivä kuorikerros, usein lähes mustina.  Munuaispikarit ja -allas näkyvät muuta munuaiskudosta kirkkaampina (kuva 2) (Noble & Nelson 2011). 

Kuva 2. A) Munuaisen rakenne yksinkertaistettuna kaavakuvana. Kuva mukaillen lähdettä Noble & Nelson 2011. B) Normaalilöydöksinen munuaisen pitkittäinen kaikukuva. Lähde: Ultrasoundpaedia Pty Limited. 

 

Kliinikon on oleellista pystyä poissulkemaan hydronefroosi, joka johtuu yleensä virtsan poisjohtumisen häiriintymisestä esimerkiksi, kun virtsakivi tukkii virtsanjohtimen. Hydronefroosissa nähdään munuaispikarien ja -altaan laajeneminen ja niiden normaalin kirkaskaikuisen rakenteen korvautuminen niukkakaikuisella nesteellä (kuvat 3 ja 4). Hydronefroosin poissulkeminen on usein helppoa, mutta sen osoittaminen saattaa olla vaikeaa munuaiskystien vuoksi (kuva 5A) (Fox 2011). 

Kuva 3. Hydronefroosin vaikeusasteen arviointi munuaisaltaassa ja -pikareissa tapahtuvien laajenemislöydösten perusteella. Kuva mukaillen lähdettä Noble & Nelson 2011. 

Kuva 4. A) Lievä hydronefroosi, jossa nähdään joidenkin munuaispikarien (nuolenkärjet) ja munuaisaltaan (nuoli) laajentumaa. B) Vaikea hydronefroosi, jossa munuaispikarit ja -allas ovat runsaasti laajentuneet.  Munuaisparenkyymi on puristunut ohueksi vyöhykkeeksi lähelle munuaisen reunaa. Lähde: The POCUS Atlas. 

 

Sattumalöydökset munuaisten päivystyksellisen kaikukuvantamisen yhteydessä ovat yleisiä, sillä yli puolella yli 50-vuotiasta on vähintään yksi munuaismuutos. Yleisin muutos on hyvänlaatuinen kysta (kuva 5A) (Pääkkö & Jartti 2015). Yksi tai useampi kysta voidaan virheellisesti tulkita hydronefroosiksi. Toisaalta munuaissyöpä voi muistuttaa erehdyttävästi hyvänlaatuista kystaa. Hyvänlaatuiseksi kystaksi voidaan tulkita löydös, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit: 1) Pyöreä tai ovaali muoto, 2) ei kystansisäisiä kaikuja tai kiinteitä rakenteita, 3) selvä raja kystan ja ympäröivän munuaiskudoksen välillä kaikista suunnista tarkasteltuna ja 4) kystan takana nähdään kaikukirkastumaa (Ma ym. 2014). Toinen merkittävä sattumalöydös on kiinteä munuaiskasvain (kuva 5B), joka vaatii aina jatkoselvittelyjä. Pahanlaatuisuuteen viittaa erityisesti munuaiskasvaimen suuri koko (> 3 cm) (Pääkkö & Jartti 2015).

Kuva 5. A) Yksittäinen suuri hyvänlaatuinen kysta oikeassa munuaisessa. Huomaa kaikukirkastuma kystan alapuolella. Lähde: Ian Bickle, Radiopaedia.org, rID: 21139. B) Ympäristöään kirkaskaikuisempi pahanlaatuinen kasvainmuutos vasemmassa munuaisessa. Lähde: Andrew Lawson, Radiopaedia.org, rID: 31743. 

Harjoitustiedostot
virtsatiet.pdf
Koko: 757,03 kt