Kurssin sisältö
Syvän laskimotukoksen ultraääni
Tietoa oppitunnista

Potilaan oikea asemointi on tärkeää laadukkaan kaikukuvan saamiseksi (kuva 3). Nivustaivetta tutkittaessa potilas makaa selällään, polvinivel voi olla kevyessä fleksiossa ja reisi ulkorotaatiossa. Anti-Trendelenburgin asento parantaa kuvantamisolosuhteita erityisesti lihavilla potilailla alaraajan laskimoiden laajentuessa. Polvitaivetta tutkittaessa potilas roikottaa jalkaansa istualtaan, jolloin painovoiman aiheuttama laskimotäyttö helpottaa suonien havaitsemista. Vaihtoehtoisesti polvitaive voidaan tutkia potilaan maatessa vatsallaan tai kylkiasennossa.

Kuva 3. Potilaan asemointi kompressiotutkimuksessa. A) Nivustaipeen tutkimisasento. Polvinivel on kevyessä fleksiossa ja reisi ulkorotaatiossa. Polvitaive voidaan tutkia vaihtoehtoisesti B) potilaan maatessa vatsallaan tai C) roikottaessa jalkaansa istualtaan.

 

Nivustaipeen tutkiminen aloitetaan inguinaaliligamentin kohdalta. Anturia pidetään poikittain tutkittaviin suoniin nähden. Maamerkkinä pidetään a. femoralista, joka voidaan tunnistaa sen pulsoinnista. V. femoralis kulkee a. femoraliksen vieressä: inguinaaliligamentin kohdalla v. femoralis on a. femoraliksen mediaalisella puolella (kuva 4), mutta sukeltaa pian sen posterioriselle puolelle. V. femoralista seurataan distaalisesti edeten ja 0,5 – 1,0 cm välein anturilla komprimoiden. Tutkimusta voidaan jatkaa niin pitkälle kuin laskimoa pystyy seuramaan, kuitenkin vähintään v. saphena magnan haarautumiskohdan tasolle. Kompressiotutkimuksen puitteissa SLT:nä voidaan pitää löydöstä, jossa syvä laskimo ei puristu kasaan, kun anturin paine on sellainen, että samassa kuvassa nähtävän valtimon seinämät deformoituvat (kuva 5).

Kuva 4. Vasemman alaraajan v. femoralis (1) ja a. femoralis (2) nivustaipeen kohdalla. Normaalilöydös, jossa laskimo painuu helposti kasaan. Lähde: www.ultrasoundpeadia.com.

Kuva 5. Oikean alaraajan kompressiotutkimuksessa anturin paine deformoi a. femoraliksen (2) seinämiä, mutta v. femoralis (1) ei puristu kasaan. Laskimon sisällä nähdään trombimassaa. Löydöksenä on SLT. Kuvassa nähdään myös v. saphena magna (3). Lähde: Ali Abougazia, Radiopaedia.org, rID: 23174.

 

Polvitaipeesta etsitään a. ja v. poplitea, jotka nähdään usein päällekkäin (kuva 6). Pinnallisempi suoni on v. poplitea. Laskimoa seurataan distaalisesti edeten ja 0,5 – 1,0 cm välein komprimoiden, kunnes laskimo haarautuu. Käytännön tasolla riittää, kun polvitaipeesta etsitään alue, jossa nähdään isoja suonia, ja komprimoidaan kaikki sykkimättömät suonet kasaan.

Kuva 6. Kaksi polvitaipeen kompressiotutkimusta, joissa näkyy v. poplitea (1) ja a. poplitea (2). A) Normaalilöydöksinen tutkimus, jossa v. poplitea puristuu täysin kasaan. B) V. poplitea ei puristu kompressiossa kasaan, vaikka anturin paine deformoi a. popliteaa. Löydöksenä on SLT. Lähde: The POCUS Atlas.