Kompressiokaikututkimus on alaraajojen SLT:n primaarinen kuvantamismenetelmä. SLT:tä epäiltäessä radiologi on perinteisesti tutkinut koko alaraajan laskimojärjestelmän. Radiologiresurssit ovat kuitenkin usein rajalliset ja kansainvälisissä tutkimuksissa radiologisen tutkimuksen on todettu viivästyttävän SLT:n hoidon aloitusta keskimäärin kahdella tunnilla (Theodoron ym. 2004). Viive voi olla yksittäisen potilaan huomattavasti pidempikin. Käytännössä SLT:n toteamiseen riittääkin usein ns. kahden pisteen kompressiotutkimus (2-CUS, two-point compression ultrasound), koska valtaosa (noin 94 %) alaraajan proksimaalisista tukoksista on näillä alueilla (Adhikari ym. 2015). Tutkittavat alueet ovat polvitaive (v. poplitea) ja nivustaive (v. femoralis) (kuva 2). Asiaan perehtynyt kliinikko voi tehdä tutkimuksen päivystyspoliklinikalla vieritutkimuksena (Birdwell ym. 1998). Tutkimus voidaan tehdä myös perusterveydenhuollossa, jolloin sairaalaan lähettämisen tarve vähenee.
Kliinikon suorittama kompressiotutkimus voi olla luotettava varsin suppeallakin koulutuksella ja tutkimuksen tekeminen kestää keskimäärin alle viisi minuuttia (Blaivas ym. 2000). Asianmukaisesti kontrolloituna (kuva 1) 2-CUS vastaa luotettavuudeltaan koko alaraajan ultraäänitutkimusta SLT:n diagnosoinnissa (Bernardi ym. 2008). Burnsiden ym. (2008) kuuden tutkimuksen ja yhteensä 936 potilaan järjestelmällisessä katsauksessa kliinikoiden suorittaman kompressiokaikututkimuksen sensitiivisyys oli 95 % ja spesifisyys 96 %. Pomeron ym. (2013) 16 tutkimuksen ja 2397 potilaan katsauksen tulokset olivat samankaltaiset: akuuttilääkärien tekemän kompressiotutkimuksen sensitiivisyys oli 96 % ja spesifisyys 97 %. Kun SLT suljetaan pois 2- CUS-tutkimuksella kuvassa 10 esitettyä protokollaa noudattaen, on tromboembolian todennäköisyys kolmen kuukauden seurannassa yhtä pieni kuin koko alaraajan kompressiokaikututkimusta käytettäessä (Manninen 2015).
Kuva 2. Alaraajan syvät laskimot. Kahden pisteen kompressiotutkimuksessa tutkittavat laskimoalueet on merkitty kuvaan punaisella. Kuvan lähde: Anatomy & Physiology, Connexions Website (Creative Commons -lisenssi).