Akuutti ylävatsakipu kattaa noin 2 – 4 % kaikista päivystyskäynneistä (Adhikari ym. 2014). Taustalla on usein sappikipu, sillä jopa 10 – 15 % länsimaalaisista aikuisista on sappikiviä (Portincasa ym. 2006). Noin ⅔ sappikivipotilaista on oireettomia. Tyypillinen sappikipu paikallistuu oikean kylkikaaren tai keskiylävatsan alueelle. Se on äkillisesti alkavaa ja kestää muutamista minuuteista tunteihin. Kipu voi säteillä hartiaan tai selkään (Zakko & Afdhal 2018). Toistuvasti koliikkeina oireileva sappikivitauti hoidetaan leikkauksella (Kellokumpu 2016). Vuosittain noin 1 % oireisista sappikivipotilaista sairastuu mahdollisesti henkeä uhkaavaan komplikaatioon, joista yleisin on akuutti kolekystiitti (Friedman ym. 1989).

Akuutti kolekystiitti, sappirakon tulehdustila, on sappikivitaudin komplikaatio ja tyypillisesti kehittyy potilaille, joilla on oireisia sappikiviä (Kellokumpu 2016). Akuuttiin kolekystiittiin viittaavat yli 12 tuntia kestävä ylävatsakipu, kuumeilu, CRP:n nousu, leukosytoosi ja positiivinen Murphyn testi (Zakko & Afdhal 2018). Akuutti kolekystiitti leikataan tyypillisesti varhaisvaiheessa 2 – 7 vrk kuluessa oireiden alkamisesta, mutta sairaaloiden hoitokulttuureissa on eroja (Kellokumpu 2016). Vierikaikukuvantaminen sopii hyvin sappirakon patologioiden tutkimiseen. Kaikukuvantamalla voidaan nopeasti varmistaa työdiagnoosi tai kaventaa erotusdiagnostiikkaa. Onkin suositeltu, että kaikki akuutista eitraumaattisesta ylävatsakivusta kärsivät potilaat tutkitaan vierikaikukuvantamalla. (Adhikari ym. 2014) Sappikivien osoittamisessa kliinikon suorittaman ultraäänen sensitiivisyys on 90 % ja spesifisyys 88 % (Ross ym. 2011). Toisaalta sappiteiden tutkiminen ja epätyypillisten sappipatologioiden osoittaminen näyttää olevan haastavampaa kuin esimerkiksi vatsa-aortan aneurysman tai syvän laskimotukoksen osoittaminen (Hasani ym. 2015, Ross ym. 2011).