Myös pleurapunktio voidaan tehdä näytteenottona diagnostiikan tukena tai terapeuttisena toimenpiteenä, kun runsas pleuraneste aiheuttaa potilaalle oireita. Gordonin ym. (2010) meta-analyysin mukaan kaikukuvantamisen käyttö pleurapunktion tukena on merkittävin ilmarintariskiä vähentävä tekijä.

Pleurapunktio tehdään yleensä vasta kun pleuranestettä on kertynyt melko runsaasti. Tällöin dorsaalinen lähestymistapa on käyttökelpoisin. Toimenpidettä varten potilas on istuvassa asennossa, kädet korokkeella ja pää lepää käsien ja tyynyn päällä (kuva 5A). Kaikukuvantamalla kartoitetaan koko pleuranestekertymän laajuus selkäpuolelta kylkiluuväleistä. Neste näkyy jälleen tummana patjana pintakudoksen, lihaskerroksen ja pleurarajapinnan alapuolella. Punktio voidana suorittaa turvallisesti, kun suunnitellulla punktiokohdalla nähdään vähintään 10 mm nestepatja. Pallean sekä maksan tai pernan sijainti tarkistetaan. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota rakenteiden, esimerkiksi nestekertymän alapuolella nähtävän keuhkon, liikkeeseen hengityssyklin mukana (Ma ym. 2014).

Kuva 5. A. Potilaan asemointi pleurapunktiotoimenpiteessä. Kuva: National Heart, Lung and Blood Institute (public domain). B. Pleuranestekertymä (tähti) vatsaontelon oikeassa yläneljänneksessä. Kuvassa nähdään myös pallea (nuolenkärki), maksa (M) sekä selkärankaa kuvan alalaidassa. Kuva: The POCUS Atlas.

Kun punktiopaikka on kartoitettu ja merkitty, voidaan punktio yleensä suorittaa ilman ultraääniohjausta. Potilaan tulee ehdottomasti pysyä liikkumattomana ultraäänikartoituksen ja toimenpiteen aikana. Alue puhdistetaan huolellisesti ja punktiokanava puudutetaan, mikäli käytetään suurikaliiperista punktioneulaa. Puudute- ja myöhemmin punktioneula suunnataan ultraäänianturilla määritetyn parhaan tulokulman mukaisesti, yleensä kohtisuoraan kylkiluuväliin nähden huolehtien siitä, että neula ei osoita ainakaan ylöspäin. Neula viedään rauhallisesti sisään merkityn kylkiluuvälin alemman kylkiluun yläpinnan välittömässä läheisyydessä koko ajan puuduttaen ja aspiroiden, kunnes ruiskuun saadaan aspiroitua pleuranestettä. Puudutuksen jälkeen varsinaisella punktioneulalla edetään saman periaatteen mukaisesti. Ilmarinnan ja keuhkopöhön riski kasvaa, kun pleuranestettä poistetaan kerralla suuria määriä. Niinpä nestettä saa kerrallaan poistaa korkeintaan 1 500 ml. Mikäli pleuranestettä on tarkoitus ottaa vain näytteeksi, toimenpide voidaan tehdä ilman puudutusta ohuella 21 gaugen neulalla ja 20 ml:n ruiskulla (Kaarteenaho ym. 2013, Ma ym. 2014).